keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Terve vai sairas?

Olenko terve vai sairas? En ainakaan enää koskaan terve, aina tästä eteen päin syövän sairastanut. En myöskään mitenkään aktiivisesti sairas. Syöpähoidot ei mennytkään niin kuin aiemmin ajattelin tai miten muut ajattelee, että jossain vaiheessa hoidot on loppu ja aletaan elää jonkinlaista syövän jälkeistä elämää. Syövän uhka on koko ajan lähellä, hoidot ei ole loppu vaan niitä jatketaan, ei kuitenkaan niin rankkoina kuin mitä sytostaattihoidot oli. Toipilas kuulostaa ehkä parhaalta vaihtoehdolta kuvaamaan tämän hetkistä tilannettani. Vähitellen, hyvin hitaasti toipuminen tapahtuu. Kärsivällisesti pitäisi vaan jaksaa odottaa. Ikävä on kuitenkin entistä minääni ja elämääni. Kyllä tästä toivutaan, niin mulle uskotellaan, yritän uskoa.

7 kommenttia:

  1. Sitä uhkaa minkä syöpä jättää, ei voi kukaan joka ei ole kokenut ymmärtää. Mitä on koota palasia kokoon ja mennä jotenkin eteenpäin. Asian työstäminen vie kauan. Sama huolettomuus ja varmuus elämästä ei ihan sammalaista ole. Mutta kyllä sinä toivut. Joku päivä vielä luet lehdestä jonkun syöpästooria ja mietit tuommoistko se oli.

    VastaaPoista
  2. Ollaankohan me se seurue,joille ei kaikki tapahtunutkaan niin kuin lääkäri sanoo . Oltais mahtava verrokkiryhmä,jolla olisi jotain muuta sanottavaa kohtalotovereille.Ei kuuluta todellakaan niihin lehdissä kirjoitettaviin tapauksiin.
    Hitaasti tuntuu montun reunat lähestyvän täälläkin. Löytyykö enää koskaan? Entiseen minäänkään ei ole palaamista,tähän uuteen on vaan tottuminen. Elämäkin on vanha ja uusi.
    Näyttelijän lahjat ovat päässeet esille,kun yrität suojella niitä rakkaimpia ylimääräisiltä jutuilta. Uusi ammatti?Näyttelijä :)

    Älä pidä kiirettä töihin paluuseen.Ota tämä oma aika vaan omaan parantumiseesi.
    Jaksuja Pikku Pirulainen

    VastaaPoista
  3. Taas voisivat olla mun päästä nuo ajatukset, niin samanlaista olen itsekin pyöritellyt mielessäni. Elämä pitää tosiaan kokoilla uudestaan jostain sieltä pirstoista. Ja sittenkin kun niitä palasia on ehkä jonkun jo onnistunut toisiinsa liittämään, ei paljon tarvita siihen että ne lyödään hajalle taas.

    VastaaPoista
  4. Palasista koottu ei koskaan ole samanlainen kuin ehjä, alkuperäinen ja kokonainen, mutta voihan sekin olla hyvä. Toisella tavalla.
    Ole nyt toipilas niin kauan kuin siltä tuntuu ja uusi määritelmä sitten kun tuntuu muulta. Mikä kiire sinne töihin on, kun meni äitiyslomatkin syöpähässäkässä. "Toipuminen" kuulostaa jo hyvältä, joten voi niin hyvin kuin mahdollista!

    VastaaPoista
  5. Kyllä siitä toivutaan ! Ikävä vanhaa elämää kohtaan, onko se sitten väärin. Siellä on kivoja muistoja kasapäin. NIitä on kiva muistella. Tämänhetkiseen tilanteeseen on kuitenkin jotenkin sopeuduttava. Yritän ite etsiä (muotisana tulee) mukavuusalueen kautta suoria teitä, ettei tarvis paljon mutkitella. Teetän itelläni kaiken maailman töitä ja yritän ajatella, kuinka pirun mukavaa tämäkin homma on.
    Kärsivällisyysjaksuja !!!! ja hyviä nokosia eläinsatupeiton alla ; )
    pirtsikka

    VastaaPoista
  6. Siitä ei tunnu hevin olevan paluuta, että sitä ihan eri tavalla huomioi kaikki kolotukset - ja sitä ei todellakaan voi kukaan sellainen käsittää, joka ei ole samaa myllyä läpikäynyt.. Tai ehkä jos sattuisi kuulumaan siihen ryhmään, jolle ei mitään ilmaannu seuraavan viiden (tai kymmenen) vuoden aikana. Ehkä sitä sitten ei enää panikoisi joka kolotusta. Ehkä.

    Meillä poika juuri eilen ohimennen mainitsi, että "niin tiedänhän mä, että sulla on se rintasyöpä.." ja huomasin korjaavani, että "tai on ainakin ollut" ;)

    VastaaPoista
  7. Niinhän se on entiseen ei ole paluuta, täytyy siis rakentaa uutta. Erilainen elämähän tästä tulee, kuin aiemmin siis ennen sairastumista kuvitteli, mutta toivottavasti erilainen ei kaikissa asioissa ole huonompi. Hyvät asiat ei ole poissa vaikka ovatkin nyt paksun tumman peiton alla piilossa.

    Voimia ja parempaa kevättä meille kaikille!

    VastaaPoista