Olin mukana Aamulehden rintasyöpää käsittelevässä jutussa ja kerroin rehellisesti mitä olen mieltä tästä sairaudesta. Eilen sain kuulla luonnehdinnan, että minun haastattelu oli se negatiivisin. Nyt haluan puollustaa oikeuttani olla erimieltä. Minusta paskasta asiasta ei tarvitse väkisin tehdä positiivista. Syöpä on inhottava ja julma sairaus, johon ihmisiä kuolee koko ajan. Hoidot ovat rankat ja minulla ne olivat erityisen rankat ja pitkät. En mitenkään voi iloita asiasta, joka oli niin kauhea. Pitkään oli uhka päällä, että minutkin voi syöpä viedä ja pienet lapseni jäävät äidittömiksi. Koin välillä huonoa omaa tuntoa siitä, kun en osannut olla taistelija ja aina positiivisella mielin. Minun syöpähoidot eivät olleet uljasta taistelua vaan säälittävää rämpimistä enkä heti hoitojen jälkeen ollut elämäni kunnossa kirmaamassa takaisin töihin vaan olin edelleen huonossa kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Minun matkani oli erilainen. Minua ei hoitoja läpikäydessä auttanut artikkelit joissa syöpääsairastaneet hehkuttivat miten kivasti kaikki meni ja elämä on niin paljon parempaa syövän jälkeen. Minun elämäni oli jo ennen syöpää onnellista ja tasapainoista. Minusta ei ole syövän ansiosta tullut jalompaa tai parempaa ihmistä. Olisin hyvin pärjännyt ilman tietoa, että minäkin voin sellaisesta helvetistä selvitä. En kuitenkaan ole pessimisti tai murjottava synkistelijä vaan osaan nauttia elämästä nyt syövän jälkeenkin. Joissain asioissa olen joutunut tyytymään huonompaan, mutta näillä mennään. Joinakin aamuina ärsyttää enemmän hoitojen tuomat nivelkivut ja muut pikku vaivat, mutta niidenkin kanssa pärjään. Elämä on ihanaa, syöpä ei!
Aamulehden artikkelin löytää täältä rintasyöpäyhdistyksen sivuilta: http://www.europadonna.fi/rintasyopa2/rintasyopa-mediassa/
