tiistai 18. maaliskuuta 2014

Täysillä tässä ja nyt

Tässä lähiaikoina mulle on alkanut selkiytyä mitä tarkoittaa "elää täysillä tässä hetkessä". Se ei olekaan maailman ympäri matkaamista ja benji-hyppyjä vaan jotain paljon suurempaa. Enemmänkin se on pysähtymistä ja sitä, että löytää omasta elämästä niitä asioita joista nauttii. Pieniä asioita. Luopumista syyllisyyden tunteesta, jos joku päivä menee sohvalla maaten. Sellaisina päivinä suurin iloa tuottava asia voi olla se, kun pojat tulee hetkeksi pötköttämään viereen, kikattaa ja höpöttää. Koen edelleen usein olevani aivan kamalan väsynyt. Parannusta on kuitenkin sen verran, että jaksan edes miettiä mitä kivaa voisin tehdä. Asiat ei ole suuria, mutta sohvan pohjalta voi välillä tavalliset pienet asiat tuntua ylivoimaisilta. Tiskikoneen tyhjennys tai ulos lenkille lähtö voi joskus tuntua yhtä ylivoimaisen vaikealta kuin Mount Everestille kiipeäminen. Tänään koin suurta onnistumisen tunnetta, kun leivoin ekaa kertaa elämässäni macaron-leivoksia. Vielä parempaa oli kuitenkin, se kun toinen poikani sanoi, että tuoksun niin hyvällä, että voisi syödä suihinsa. :) Ihanaa olla edes joskus pullantuoksuinen äiti.

Kevät saa tulla!

5 kommenttia:

  1. Kyllä... onni koostuu pienistä asioista... ja niitä kokee vain elämällä hetkessä, ei kiitämällä tukka putkella kohti seuraavaa. Ihana kuulla että jaksat jo paremmin <3

    VastaaPoista
  2. Onni on - kaksi pientä poikaa ja kolmas vähän isompi :D

    VastaaPoista
  3. Hyvin oivallettu. Syyllisyydentunne nakertaa ja on niin turhaa silloin kun ei vaan yksinkertaisesti ole kunnossa. Ja usein muutenkin..

    VastaaPoista
  4. Ihana kommentti lapselta sieltä se totuus tulee :)

    Uskotaan vahvasti että pikkuhiljaa kunto kohenee, sillä nin se tekee, tipuaskelin.

    Minulla tulee välilä tästä lepäilystä tunne, että olen laiska. Oma pää kehittelee kaikenlaista. Mutta täältä vielä noustaan, eikö niin.

    Tsemppiä! Terv. Piipii

    VastaaPoista
  5. Vielä on toivoa
    toivo on olemassa
    niin kauan kuin ihmisiä
    jotka avaavat suunsa
    ja kysyvät jotka avaavat
    suunsa ja huutavat.

    Niin kauan kuin siemeniä
    jotka itävät
    niin kauan kuin
    kämmenenala multaa
    siemenen itää.

    Niin kauan kuin lapsia
    jotka uskovat unensa tosiksi
    leikkinsä työksi.

    Vielä on toivoa
    toivo on olemassa.

    Mutta kysyä pitää
    pitää huutaa
    kylvää
    leikkiä.

    - Maaria Leinonen

    ---

    Tämä sopii minusta niin täydellisesti sinulle, Heidi. Toivoa on. <3

    VastaaPoista